keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Sosiaalisen median äärellä televisiossakin

Viime aikoina televisiostamme on tullut lähinnä jääkiekkoa. Niinpä maanantainen Voimala oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta onneksi Kirsti Ellilällä oli muistutus ohjelmata omassa Kirjailijan häiriöklinikassaan. Vomalan tämänkertaisena aiheena oli sosiaalinen media. Katsoinkin sitten ohjelman Areenalta - itse asiassa katsoin ohjelman kaksikin kertaa - sillä ohjelma herätti paljon ajatuksia sosiaalisen median tällä reunalla.

Ensimmäinen ajatukseni ohjelmasta oli: - Ahaa, tuon näköinen on siis Tuija!
Olen seurannut Tuija Aallon Tuhat sanaa -blogia. Olemme ehtinet myös vaihtaa ajatuksia keskenämme joissakin keskusteluissa sosiaalisen median parissa. Tietenkin oli kiinnostavaa nähdä, minkä näköisen ihmisen kanssa olen keskustellut.

Toinen ajatukseni oli: - Voihan Twitter sentään!
Olen aikonut kirjoittaa Twitteristä blogiini jo aika monta kertaa. Linkkejäkin olen etsinyt valmiiksi, mutta luonnoksiksi ovat kaikki aikomukseni jääneet. Pitääpä kääriä hihat pian ja saada juttu valmiiksi.



Voimalan 11.5. käytyyn keskusteluun osallistui juontajaparivaljakko Marketta Mattilan ja Raisa Rauhamaan lisäksi Taikin Media Labin artistic director Mika Lumi Tuomola, Ylen Tulevaisuus Labin kehityspäällikkö Tuija Aalto, sosiaalipsykologi, tutkija Jaana Venkula, Zipipopin toimitusjohtaja Helene Auramo ja mediasuunnittelija, tutkija Jarno M. Koponen.

Keskustelijat voidaan ryhmitellä useaan eri ryhmään sen mukaan, miten he suhtautuvat sosiaaliseen mediaan. Sosiaaliseen mediaan suhtautuu kriittisimmin Jaana Venkula. Ehdottomuudessaan tulin verranneeksi häntä toiseen äärimmäisyysihmiseen, Pentti Linkolaan. Mika Lumi Tuomola edustaa valikoivaa - jopa nirsoa - sosiaalisen median käyttäjäkuntaa. Tuija Aalto edustaa kehitysnäkökulmaa, Jarno M. Koponen on historioitsija ja tulevaisuudentutkija. Helene Auramon näkökulma oli puolestaan koulutuksellinen.

Jaana Venkula suhtautuu sosiaaliseen mediaan ehdottoman kielteisesti. Hän ei käytä sosiaalista mediaa lainkaan. Sähköpostinkin käyttämisen hän lopetti, koska hänen mielestään se vie aikaa hänen luovuutta vaativalta työltään. Jaana Venkulan mielestä sosiaalinen media ei ole sosiaalista vaan se näivettää kaikki ihmissuhteet, koska siitä puuttuu kaikki fyysisyys, tunteet ja läsnäolo. Sosiaalisessa mediassa ei ole kysymys aidoista ihmissuhteista vaan lumeesta. Venkula onkin ilmeisesti käsittänyt niin, että sosiaalista mediaa käyttävillä ihmisillä ei ole muuta elämää kuin nettielämä.

Venkula puhui paljon myös kädentaitojen ja aivojen yhteistyöstä. Hänen mielestään sosiaalista mediaa käyttävät ihmiset ovat vieraantuneet todellisuudesta, koska heidän kädentaitonsa ovat rappeutuneet. Hän ennustikin ihmiskunnalle synkeän tulevaisuuden, jossa ihmisten aivotoiminta lamaantuu liiallisen koneella istumisen myötä. Seurauksena on masentuneita nörttejä, joille todellinen elämä on yhtä vieras kuin Mika Lumi Tuomolan amerikkalaisille kesämökkivieraille (niille, jotka eivät uskaltaneet uida järvessä).

Kuitenkin sosiaalisessa mediassa elää ja kukoistaa lukemattomat määrät käsityöblogeja ja -keskustelupalstoja, joiden kävijämäärät ovat huimia. Käsityöblogeissa esitellään omia käsitöitä sillä seurauksella, että joku muukin haluaa tehdä samanlaisen. Aika eikä välimatkat eivät enää rajoita yhteistyötä ja avunantoa. Samoin puutarhanhoito- ja ruokablogit ovat suosittuja - kädentaitoja vaativia harrastuksia nekin. Kädentaidot ja sosiaalinen media voidaan siis yhdistää luontevasti. Samoin sosiaalisen median äärellä syntyneet ystävyyssuhteet voivat syvetä koskemaan myös "reaalielämää", puhumattakaan siitä, että sosiaalisen median avulla jo olemassaolevia ystävyyssuhteita on entistä helpompi pitää yllä.

Samoin jäin pohtimaan Venkulan käsitystä siitä, että ihmiset masentuvat, koska he viettävät aikaa koneen äärellä ja koska heillä ei ole tarpeeksi kädentaitoja vaativia aktiviteetteja. Venkula tukeutuu väitteissään neurotieteellisiin tutkimuksiin. Kuitenkin masentuneet ihmiset kertovat, että masentuneena he ovat joutuneet luopumaan harrastuksistaan, koska eivät ole enää jaksaneet harrastaa. Käsillä tekeminen ei ole enää tuottanut samanlaista mielihyvää kuin ennen masentumista. Kumpaa minun sitten pitäisi uskoa, neurotieteilijää ja tutkijaa vain masentunutta itseään, joka on oman olonsa asiantuntija?

Seuraavaksi kriittisin sosiaaliseen mediaan suhtautui Mika Lumi Tuomola. Hän ei halua käyttää Twitteriä eikä Facebookia, koska näkee niissä narsistisia piirteitä. Lisäksi ne addiktoivat ihmisiä ja vievät ylettömästi käyttäjiensä aikaa. Tuomolan mielestä sosiaaliseen mediaankin voi kyllästyä ja siihen on syytä suhtautua varovaisesti. Addiktoivuutta on havaittavissa erityisesti sosiaalisen median kaupallisissa muodoissa - mutta niin on havaittavissa muissakin median kaupallisissa muodoissa. Ajatelkaapa vaikka tv-sarjoja tai vaikkapa hyvää kirjaa.

Tuija Aalto, Jarno M. Koponen ja Helene Auramo puolestaan suhtautuvat mielestäni realistisesti sosiaaliseen mediaan. He ovat sitä mieltä, että elämä sosiaalisessan mediassa on yhtä todellista kuin elämä sosiaalisen median ulkopuolellakin. Ne ovat toistensa jatkumoita ja täydentävät toisiaan.

Ihmisestä itsestään riippuu, miten hän käyttää sosiaalista mediaa. Antaako hän sen olla isäntä vai renki, se on jokaisen itsensä päätettävissä.





Tässä on suora linkki ohjelmaan Areenalla.
Tuija Aallon Tuhat sanaa, blogimerkintä.
Ylen sivuilla käydään keskustelua ohjelmasta.

Lisäys 27.5.

Sittemmin keskustelua Venkulan väittämien ympärillä on käyty mm. Anne Ronkaan Opeblogissa, Sun äitis sekä Tarmo Toikkasen blogissa.

Tuija Aallon blogimerkintä.

12 kommenttia:

  1. Hyvä referaatti! Toivoin ohjelmssa voineeni välittää sosiaalisen median palvelujen arkisen hyötykäyttöulottuvuuden. Että voipi vaikka kaukana asuville isovanhemmille vauvan valokuvablogilla välittää ajantasaisia kuulumisia. Tietenkään se ei korvaa vauvan halimista, mutta on parempi kuin ei mitään kontaktia tapaamisten välillä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tuija! Innostuin eilen olemaan niin paljon eri mieltä Jaana Venkulan kanssa, että muiden keskustelijoiden mielipiteiden kommentointi jäi minulta vähäiseksi.

    Sinun puheenvuoroistasi välittyi selkeästi se, että sosiaalisen median palvelut toimivat välineinä, joiden avulla voidaan saavuttaa muita hyötyjä. Keskustelusta on jäänyt mieleeni erityisesti se, kuinka Twitteriä voi käyttää muistiinpanovälineenä.

    Suurin osa teistä tuntui olevan myös sitä mieltä, että sosiaalisen median avulla voi pitää yhteyttä olemassa oleviin ystäviin ja sukulaisiin. Ennen vanhaan lähdettiin viikoksi aurinkolomalle eikä lomailijasta kuulunut mitään ennen kuin hän tuli kotiin. (Se oli sitä aikaa, kun postikortitkin tulivat perille hitaammin kuin lomailijat ;)) Nykyään ystäviin ja sukulaisiin voi olla yhteydessä vaikka toiselta puolelta maapalloa sosiaalisen median avulla.

    Tästä tulikin mieleeni, että odottelen jo kovasti teidän Nettielämää-kirjaanne. Minuun teki vaikutuksen sekin, että sinä ja Marylka Joe Uusisaari olette kirjoittaneet kirjan, vaikka asutte eri puolilla maapalloa.

    VastaaPoista
  3. Oivallinen yhteenveto!

    Jaana Venkulan ajatukset saivat minut miettimään joogaamiseen "koukuttumistani" siitä näkökulmasta, että ehkä hyvinvoidakseni tarvitsen vahvaa kehollista kokemusta kaiken "tämän" vastapainoksi. Toisaalta en sitten hänen ajatuksiaan osannut lainkaan jakaa muilta osin. Teen töitä yksin milloin en ole koulutuspäivää pitämässä ja minulle sosiaalinen media tarkoittaa yhteydenpitoa ja yhteenkuuluvuutta muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Työpäivän aikana en tunne itseäni niin yksinäiseksi kuin esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa, jolloin tein etätyötä kotoa käsin. Oli vain puhelin ja sähköposti, joita käytettiin kun oli asiaa ja se oli puheliaalle ihmiselle joskus vaikeaa.

    Addiktoitumisesta, hmmm...ennenkuin videotja dvd:t olivat joka kodin vakiokalusteita, muistan joidenkin valinneen harrastusryhmänsä Kauniiden ja rohkeiden lähetysaikojen mukaan eli se siitä puolesta.

    VastaaPoista
  4. Onko käsillä terkeminen sos. median vastakohta tämän Venkulan mielestä, niin kuin nyt äkkilukemalta ymmärsin? Minulle tuli mieleen, että kädet ja tietoverkot ovat rinnakkaisia, tietoverkoista, tietokoneen ääreltä saan yleensä aivoille pureksittavaa ja konkreettisempaa tekemistä on toisaalla. Toki joku saattaa putkiaivoistua ja juurtua koneen ääreen, mutta niin niitä ihmisiä on juurtunut aiemminkin aina jonkun asian ääreen, siis addiktoitunut.

    No nyt minun täytyy mennä käden taitoihin, yksi huutaa pyyhkimään ja ajatus katkesi. Postaan tämän.

    VastaaPoista
  5. Hei Outi! Varmaankin meillä kaikilla on omat mieltymyksemme. Joku toinen tykkää Kauniista ja rohkeista, joku toinen taas joogasta yli kaiken. Tuija Aalto puhui Voimala-ohjelmassa siitä, että olemme riippuvaisia aamulehdestämme, mutta sosiaaliseen mediaan riippuvaisuutta paheksutaan. Jos olisin harmissani siitä, etten olisikaan saanut lukea aamulehteäni heti herättyäni, saisin runsaasti myötätuntoa. Jos taas valittaisin sitä, etten päässytkään nettiin lukemaan blogiviestejäni, minua paheksuttaisiin. Näinhän se menee ihmisten mielissä.

    Mainokset ovat hyvä mielipideilmaston indikaattori. Eräässä tuoreessa iltapäivälehtimainoksessa on käännetty todellisuus päälaelleen: ihmiset ovat tyytyväisesti verkossa ja ihmettelevät, kun lehdestä ilmestyykin painettu versio. Sitten ihmiset huomaavat, että painettu sana täydentää erinomaisesti verkkoversiota.

    Kotona töitä tekevälle sosiaalinen media on tosiaankin oivallinen väylä muuhun maailmaan. Sitä ei pidä unohtaa.

    VastaaPoista
  6. Hei Lentsu! Niin minä ymmärsin, että Venkula pitää sosiaalista mediaa käsillä tekemisen vastakohtana. Hänen mielestään näppäimistöllä naputtelevia sormia voi verrata hermostuneen ihmisen tarkoituksettomaan naputteluun. Oikeaa käsillä tekemistä on se, joka antaa aistiärsykkeitä kaikille aisteillemme.

    Esimerkiksi virkkaamisessa tunnemme sormillamme langan rakenteen ja näköaistimme havaitsee kauniin värin ja tekemisen tuloksen. Mielikuvissamme rakennamme lopputulosta virkkaamisen aikana, mikä stimuloi aivojamme.

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sosiaalinen media ja käsillä tekeminen voivat olla ihmisille ihan yhtä tärkeitä. Ne eivät tosiaankaan ole toisiaan pois sulkevia elementtejä, mikäli näin haluamme. Ja tietenkin me haluamme, koska haluamme elää tasapainoista ja monipuolista elämää.

    VastaaPoista
  7. Virve,
    minä mietin täällä itsekseni tuota jakoa kädentöihin ja 'naputteluun'. Minä saan älyylisiä ärsykkeitä tästä naputtelu-keskustelusta, minä mietin saunassa ollessani näitä juttuja (rauhallinen paikka, kuulee ajatuksensa) ja saan paljon aivojumppaa näistä jutuista - ja muistakin netissä keskustelemistani asioista.

    Ehkä katson asiaa niin toisesta vinkkelistä, koska minulle netti tuo sen aikuisten maailman kotiin ja tunnen suurta tyydytystä sen aikuisseurasta, ja se käsillä tekeminen on läsnä vahvasti tosielämässäni - maalaisia kun ollaan. Ehkä kaupunkilaisella, akateemisella ihmisellä on varaa luopua netistä ja tietokoneesta ja sen sosiaalisissta verkoista, mutta ilman konetta minulla ei niitä olisi. Tarkoituksellista pistoa ei ole nimenomaan akateemisten suuntaan, mutta tuli mieleen, että he saavat varmasti työssään teoreettisia ja käsitteellisiä pohdintoja eteensä, he eivät ratkaise asiaa puukolla tai sahalla. Tai korkokengän korolla ja kynsiviilalla, kun vasaraa ja ruuvaria ei löydy.

    Tämä on minulle hengen ja mielen apetta, miten muuten voisin haastaa itseäni ajattelemaan tälläisiä tai käydä näitä keskusteluja, tosielämässä me emme tunne toisiamme enkä tunne ihmisiä, joiden kanssa pohtia näitä.

    Toki ei käsillä teko ole pelkkää manuaalista näpertelyä, monesti tarvitaan hyvä suunnitelma ja teoria, että homma toimii. Ei virkkaus ole vain virkkukoukun kieputusta tai puuesineen teko pelkkää sahausta ja naulausta. Ja kun ei se homma kaikilta onnistu, toisilla on peukalo keskellä kämmentä ja käsillä teko on pakkoa.

    Minusta nämä kaikki osa-alueet ihmisellä ovat todellakin vain osa kokonaisuutta, joka tekee meistä ihmisiä ja _erilaisia_ ihmisiä. Ja yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Tyhmä lopetus, mutta ajatukseni katkaistiin taas.

    VastaaPoista
  8. Vielä sellainen lisäys, että jos minua kriisoidaan siitä, että puhun aidasta, kun toinen (Venkola) puhuu aidanseipäistä, se luultavasti pitää paikkansa. Oletan, että me katsomme asiaa aivan toisista vinkkeleistä ja näen itse kuvion toisenlaisena kuin hän. Eli en puhu häntä vastaan, vaan löpisen reilusti ohi. Tämä on tämöistä, kirjaan ajatuksiani, jotka kumpuavat jostain ja jatkavat kulkua omalla radallaan. -Lentsu

    VastaaPoista
  9. Minä katoin ohjelman vain kertaalleen, joten en voi ihan vakaumuksen rintaäänellä väittää että mitä Venkula oikeastaan väitti, mutta en kokenut hänen esittävän, että naputteleminen ja muu tekeminen olisivat vastakkaisia, vaan että naputtelu saattaa viedä ihmiseltä kaiken ajan, jolloin käytännössä se ryövää hänen elämästään kaiken muun, ja se taas on huono juttu. Näin sen ymmärsin, ja mielestäni huoli on myös aiheellinen. Itsellänikin on takana ajanjakso, jolloin mielestäni olin aivan turhan tiiviissä suhteessa eräisiin keskustelupalstoihin. Nykyään tätä koneen kanssa naimisissa olemista pidetään niin suurena itsestään selvyytenä ja siihen kannustetaan ja jopa painostetaan kaikkialla, niin että minun mielestäni oli ihan raikas tuulahdus, kun joku tohtii esittää vähän kriittisiäkin arvioita tästä ilmiöstä. Pentti Linkola ei minulle tullut mieleen, koska Venkula oli sentää huolissaan ihmisten hyvinvoinnista. Linkolahan taas toivoo, että ihmiskunta pyyhkäistäisiin pois pallolta. Tai ainakin harventuisi huomattavasti.

    VastaaPoista
  10. Hei Lentsu! Mielestäni et ole puhunut asian vierestä, et yhtään. Kysymys on tosiaankin saman ilmiön tarkastelua eri näkökulmista tässäkin tapauksessa. On tosiaankin ihmisiä, jotka eivät tarvitse sosiaalista mediaa pitääkseen yllä kontaktia muihin ihmisiin. Tunnen itsekin sellaisia. Toisille taas pääsy sosiaaliseen mediaan on elinehto. Suomi on harvaan asuttu maa, ja välimatkat ovat pitkiä. Samanhenkisen keskustelukumppanin löytyminen naapurista ei välttämättä onnistu, ja silloin sosiaalinen media toimii elämänlaadun kohentajana.

    Kirsti, kommenttiasi lukiessani minun tekisi mieleni katsoa Voimala kolmanteen kertaan. Mietin nimittäin omaa näkökulmaani, oliko se sittenkään kovin objektiivinen kummallakaan katselukerralla. Varsinkin Linkolan tuominen keskusteluun mukaan ei ollut minulta mitenkään reilua.

    Venkula vertasi näppäimistön naputtelua ihmisten taipumukseen naputella sormiaan hermostuneena. Hän myös toi voimakkaasti esille sen, että sosiaalinen media vie meiltä aikaa, jonka voisimme käyttää paremminkin hyödyksemme.

    Mielestäni Venkula asetti sosiaalisen median olemassaolon ihmiselämässä "joko - tai" -asentoon, kun minulle kysymys on "sekä - että" -ilmiöstä. Tässä onkin varmaan suurin syy, miksi vierastan Venkulan ajatuksia. Joku jossakin (en muista kuka) kommentoi Venkulan näkökantaa sanomalla, että addiktion syntymisen syy ei ole sosiaalisessa mediassa vaan ihmisessä itsessään.

    Esimerkiksi kukaan ei vaadi kauppojen sulkemista, koska ne voivat aiheuttaa pakkomielteistä ostamishalua, eikä kukaan vaadi meille kieltolakia, koska jotkut ihmiset ovat taipuvaisia alkoholismiin.

    Olen kuitenkin samaa mieltä kuin Venkula kädentaitojen ja ihmissuhteiden tärkeydestä.

    Mielestäni on tärkeää pitää sosiaalinen media välineenä eikä itseisarvona.

    VastaaPoista
  11. Vaikka kirjoitinkin kärkkään merkinnän Voimalan innoittaman, olen minäkin Venkulan kanssaan monesta samaa mieltä. Tietenkin ihmisellä pitää olla muutakin elämää ja tekemistä kuin netissä roikkuminen. Jotenkin ihan liian mustavalkoisina silti pidin hänen ajatuksiaan.

    Yksi näkökulma, jonka jätin kertomatta on seuraava:
    Asuimme aikoinaan pienellä paikkakunnalla, jossa poikieni oli yläasteella hirveän vaikea löytää itselleen kaveripiiriä, kun ikätoverit olivat niin erilaisita asioista kiinnostuneita (=mopoilusta torin ympäi). Yksi pojistani sanoi, että mieluummin hän on kaveritta, kuin sosiaalistuu siihen porukkaan. Nyt kun on netti, ei kenenkään pienilläkään paikkakunnilla ole pakko valita yksinoloa, jostain löytyy aina niitä, joiden kanssa synkkaa!

    VastaaPoista
  12. Sun äitis, Venkula tosiaankin lähti siitä näkökulmasta, ettei sosiaalista mediaa käyttävillä ihmisillä ole muuta elämää kuin se verkossa oleva. Sellainen olettamus tuntuu turhan kärjekkäältä.
    Poikasi vaikuttaa fiksulta, koska hän tiesi, mitä halusi ja teki valintoja periaatteiden mukaan. Hän etsi elämäänsä mopolla torilla rälläämistä mielekkäämpää tekemistä. Kovin moni murrosikäinen yrittää sopeutua ympäristöönsä vaikka väkisin, koska ei halua olla erilainen. Olisikohan ryhmäpaineella jotakin osuutta tällaisissa tilanteissa.

    VastaaPoista

Heräsikö sinulle ajatuksia, jotka haluaisit jakaa kanssani? Kaikki kommentit ovat tervetulleita.